3.11. Kliseepäivä

"Klisee tarkoittaa kulunutta tai ylihyväksikäytettyä ideaa, ilmaisua, kuvaa tai tilannetta, joka on menettänyt merkityksensä ja vaikuttavuutensa toistuvan käytön vuoksi." Niin kertoo tekoäly.  Pyysin tekoälyltä vielä runonkin aihetta selventämään. Tällaisen sain:

**Klisee**

Sanon: *aika parantaa haavat*,

vaan arpi jää muistuttamaan.

Sanon: *elämä on matka*,

mutta eksyn jo ensimmäiseen risteykseen.

Sanon: *rakasta itseäsi*,

ja mietin, miten se tehdään.

Sanon: *kaikki tapahtuu syystä*,

kun syy on, ettei muuta syytä löydy.

Ja silti —

kliseet pysyvät hengissä,

koska joskus

totuus on tylsästi totta.

Ystävä on kuin vesilähde pitkällä matkalla.

Ja sitten eiku syömään

   Olen tunnetusti nykyisin kovin laiska kokki. Tänään sitten yllätin itsenikin...
Huomasin aamulla, että pakkasessa on pieni pala savulohta. Se sulamaan. Kalalle seuraksi lohkoperunoita fryerissa. Tuo nyt ei ole niin yllättävää, mutta sitten...
tein luumumoussea (ekan kerran eläissäni).  Kermaa, maitorahkaa, luumuhilloa, hiukan kanelia ja vaniljasokeria sekä liraus sitruunamehua. Kaikki blenderiin ja siinä se. On muuten makoisaa!

Että sillä tavalla tänään.

2.11. Harmittomuuden päivä

 Harmiton ei aiheuta vaivaa, on kiltti ja tai leppoisa.

  Usein tuntuu, että nykyisin harmittomia hetkiä on kovin vähän. Ainakin, jos seuraa aktiivisesti maailman menoa. Harmittomastahan jotkut määritykset kertovat sen tarkoittavan myös huoletonta. Kun seuraa uutisia ja erilaisia kyselyjä, nousee usein pintaan ihmisten ahdistuneisuus elämän eri syistä.  Harvoin tapaa ihmistä, joka osaa irrottautua uutistulvan aiheuttamasta harmistuksesta. 

❓Miten asia on sinun kohdallasi❓

Pienet ilot ovat elämän suuria lahjoja.

1.11. Muistamista ja kiitosta

    Pyhäinpäivänä muistamme poisnukkuneita rakkaitamme. 

  Pyhäinpäivänä on tapana viedä haudoille kynttilöitä ja / tai jäkäläseppeleitä. Kirkoissa on erilaisia muistotapahtumia ja monissa kirkoissa luetaan kaikkien kuluneena vuonna poisnukkuneiden nimet.

Aina ei ole mahdollista päästä käymään haudoilla ja silloin monet sytyttävät kodissaan kynttilän poisnukkuneiden muistolle. 

Minä haluaisin liittää yhteen pyhäinpäivän ja kekrin /kiitospäivän.

  Kun muistamme poisnukkuneita, emme saa unohtaa kanssamme eläviäkään. Tämä nimenomaan niin, ettei välimatka ole vaikuttamassa asiaan. Kekri ja monissa maissa vietettävä kiitospäivä ovat sadonkorjuun juhlaa, mutta myös kiitollisuutta sadon lisäksi monesta muustakin asiasta. Minusta on todella tärkeää, että kerromme läheisillemme, miten kiitollisia heistä olemme. En yleensä kehu tapoja muualla, mutta monin paikoin Yhdysvalloissa on tapana kokoontua yhteen nauttimaan ateria ja siinä kerrotaan, mistä asiasta ollaan kiitollisia juuri tietylle läsnäolijalle. 

Sinä saatat olla se toivo, mitä joku läheisesi nyt tarvitsee.

Näkemiin ja tervetuloa

 Kaikella on aikansa.