Tänään vietettävä 'Sairaalapäivä' tuo mieleen monenlaisia ajatuksia. Yleisesti tulee mieleen ajatus siitä, miten kiitollisia sairaaloista saammekaan olla. Kiitollisuutta lisää myös sairaaloiden korkea taso.
Samaan aikaan kyllä mieleen hiipii toisenlainenkin ajatus. jonka syynä on sairaalaverkon karsiminen. Toki jokainen ymmärtää sairaaloiden aiheuttamat kulut, mutta... kun on itse tai oma läheinen sairaalan avun tarpeessa, ajattelee asiasta aivan toisesta näkökulmasta. Sata kilometriä päivystykseen on matka, jonka aikana moni tilanne voi pahentua merkittävästi.
Sain tuosta sata kilometriä kokemuksen vuosia sitten, kun sappi tulehtui pahasti. Olin "väärällä paikkakunnalla", jossa minut meinattiin jo leikata, mutta äkkiä joku hoksasikin, että en asu ko. paikkakunnalla. Niinpä tilattiin ambulanssi ja ajettiin se sata kilometriä "oikealle paikkakunnalle". Siellä sitten suoraan leikkauspäydälle. Jos olisi leikattu ensimmäisessä paikassa, olisi selvitty tähystyksellä ja kotiin seuraavana päivänä. Mutta, kun piti matkustaa (se ei kovien kipujen kanssa ollut kivaa!) se sata kilometriä, tilanne muuttui ja piti tehdä iso avoleikkaus ja olin sairaalassa leikkauksen jälkeen 5päivää. Aikaa kunnolliseen paranemiseen meni sen jälkeenkin vielä monta päivää, sillä haava oli todella iso.
Minulla on kokemusta aika monestakin sairaalasta; niiden palvelutasosta, henkilökunnan asenteista ja yleensä tavasta hoitaa asioita. Useimpien kohdalla annan täyden kiitoksen, mutta, jos hoitohenkilökunta neuvoo tietyissä asioissa minua vammani kannalta väärin kuuntelematta minua (aikuisena) potilaana, en kiitosta jaa.
Kannatan säästöjä, mutta en kannata sairaaloiden sulkemisia, en edes päivystysten vähentämistä. Jos potilaita on vähemmän yöllä, voidaan pohtia yhdessä lääkärien kanssa, miten aika käytetään järkevästi. Kuitenkin nopea päivystykseen pääseminen voi olla jopa hengen säilymiskysymys. Säästöjä pohtiessa tulee muistaa, ettei kaikilla ole taloudellisia resursseja mennä yksityiselle, mutta avuntarve on yhtä tärkeä asia kaikille.
Täällä Pohjois-Karjalassa pitkät matkat ja viikonloppupäivystyksen puuttuminen aiheuttaa todella ongelmia. Meillä on keskussairaalaan matkaa 135 km johon kuluu aikaa lähes 2h ja sairaalassa varsinkin ja viikonloppuna joutuu odottamaan omaa vuoroaan useita tunteja jopa toistakymmentä tuntia. Olimme eilen keskussairaalassa jossa mieheni kävin tutkimuksissa. Samalla tapasimme ystävän, joka oli muuttanut naapuristamme Joensuuhun ja joutui päivittäin käymään sairaalassa sädehoidossa (kesto 15min). Nurmeksessa asuessaan hänen miehensä kävi päivittäin sädehoidossa taksilla keskussairaalassa.
VastaaPoistaNuo matkat päivystykseen tai sairaalaan ovat kyllä mahdottomia. Yli 100km:n matka on sellainen, että siinä ehtii esim. sydänongelmat muuttua hengenvaarallisiksi. Omalla kohdallani asian vakavuus tuli esille siirrossa Pääkaupunkiseudulta Lahteen. Siellä todettiin tilan olevan jo todella vakava.
PoistaTuntuu myös kohtuuttomalta, että matkaan menee pari tuntia, sitten odotus ja itse toimenpide vie vartin. Sitten taas matka.
Minä olen usein aatellut, jotta olisiko joitain terveyspalveluja mahdollista siirtää pyörille. Tämä silloin, kun tarvitaan esim. kerran viikossa tms. säännöllistä palvelua. Kriittiset päivystyspalvelut ovat sitten eri asia ja hyvin ongelmallinen sellainen.