Ennen oli tapana kirjoittaa ihan oikeita kirjeitä. Hyvin monella oli kirjekavereita, joille kirjoitettiin säännöllisesti. Kirjekaveri saattoi olla suomalainen, mutta monella oli myös muissa maissa eläviä kirjekavereita. Saatettiin kirjoittaa vuosikausia, mutta silti ei kaikkia koskaan tavattu. Ero nykyiseen sähköpostiaikaan on myös odotuksissa; ennen kirjettä odotettiin päiviä, joskus viikkojakin, eikä kukaan odottanut, että vastaus tulisi heti. Nyt sekin on toisin.
Nyt Posti kertoo kaiken aikaa, että kirjeiden lähettäminen on vähentynyt niin paljon, että hintojakin on sen takia nostettava.
Kysymys kuuluukin: Milloin sinä kirjoitit viimeksi oikean kirjeen❓Siis sellaisen, jonka posti kuljetti perille. Minun piti oikein miettiä ja tulos on: talvella. Vähiin se on jäänyt, kun sähköposti on nopea, helppo ja maksuton. Silti sanon, että voisihan se olla mukava elvyttää tapa ja kirjoittaa niitä oikeita kirjeitäkin...
❓Onko sähköposti kirje❓
Voihan se olla, jos siinä kirjoitetaan elämästä vähän enemmän, kysellään toisen kuulumisia jne. Kyllä minä ainakin arvostan myös sähköistä kirjettä. En kuitenkaan pidä ajatuksesta, että pitäisi heti vastata.
Nyt on juuri oikea aika yllättää joku ihan oikealla kirjeellä! Onko sinusta siihen?
Maailma muuttuu. En kirjoittele kirjeitä. Viimeksi taisin kirjoittaa sellaisen käsin joskus 1980-luvulla. Kyllä sähköposti voi olla kirje, jos tarkoitus on sama: yhteydenpito ja ilahduttaminen.
VastaaPoistaMInulla oli 1970-luvulla kirjekavereita, tyttöjä Malesiasta, Singaporesta, Skotlannista yleensä Suosikin ilmoitusten kautta, pari myös Suomesta Kultapossukerhon kautta. Lukioaikana 1980-luvun alussa minulla oli kirjekaveri Puolasta ja lähetin hänelle jopa ruokapaketteja sotatilan aikana.
En yhtään heistä tavannut koskaan. Malesiassa ja Singaporessa asuessani yritin tavoittaa heitä, mutta en onnistunut, koska tiedossani olivat vain heidän asuinkaupunkinsa ja länsimainen nimi. Virallista kiinalaista nimeä en tainnut edes tietää enkä muistaa katuosoitetta. Minulle kerrottiin, että Suomi oli tunnettu kirjeenvaihtomaa siellä päin, koska Singaporessa toimi yritys, jolta saattoi ostaa suomalaisia kirjekavereita. Ilmeisesti nuo Suosikin ilmoitukset olivat juuri sen yrityksen laittamia.
Puolalaistytön löysin Facebookista ja laitoin viestiä, mutta vastausta ei ole tullut.
Näinhän se on, jotta kaikella on aikansa. Minulla oli kirjeenvaihtokavereita lähinnä Euroopasta. Ajan myötä kaikki hiljenneet.
PoistaNykyisin voisi välillä kirjeen kirjoittaakin, mutta olen aikalailla ärsyyntynyt suomalaisen postin toiminnasta. Niinpä viestintä on jäänyt sähköpostitasolle. Ja vähäiseksi sielläkin.
Itsellä samoja kokemuksia. Muistan joskus yläasteella pystyi ostamaan jostain kirjekavereita. Minulla oli muistaakseni ainakin Saksasta, Kanadasta ja jostain muualta. Suomessa kirjoitin aika paljon Ouluun ja sitten sain takaisin kortteja Intiasta ja Afrikasta. Lontoossa ollessani lähetin kortin lähikapakkaan ja olin perillä ennen korttia, ettei se Lontoonkaan postilaitos ilmeisesti ole parhaimmasta päästä. En edes muista mitä se kortti ja postimerkki maksoi. Kuitenkin paljon. Ja olin perillä ennen korttia vaikka vietin Lontoossa kuitenkin aikaa.
VastaaPoistaCorona aikana harrasti postcrossingia ja ihan hommasin kansion niille korteille, koska niitä tuli ja todella paljon. Ilmainen harrastus muuten mutta postikortit ja merkit pitää ostaa itse.
Minulla on aina tapana lähettää kortti jos olen reissussa. Nyt lähetin kaksi korttia Helsingistä. Postimerkit maksoi yhteensä 5 euroa siis kaksi postimerkkiä, olin vaan että onpa kallistunut hinta sitten viime näkemän, koska edellisen kerran hinta oli muistaakseni 1,70.
Liian kallista siis vitosella saa muuten aika paljon ruokaa ym.
Minulla on korttien kohdalla ennätys niin, jotta postiin 5.12. ja perillä (Suomessa!) helmikuun lopussa. Kyllä siinä on menny postittamishalut.
VastaaPoistaOlipa hyvä, kun mainitsit postcrossingin. Olin jo unohtanut. Minäkin laitoin ja sain sieltä kautta kortteja ympäri maailman! Se oli mukavaa, kunnes joidenkin kohdalla alkoi olla tarkkoja vaatimuksia, mitä kortissa pitää olla (esim. Muumikortti ja tarkka selvitys, mikä niistä). Siinä meno vähän innostus asiaan, kun olisi pitänyt juuri sellainen kortti käydä etsimässä. Niinpä hiljenin siellä. Nythän se olisi jo ihan arvokasta puuhaa, kun postimaksut ovat nousseet niin paljon. Tuollahan oli tapana, että kun saat kortin uudelta ihmiseltä, hänelle vastataan kortilla.
Kirjeet jäävät taka-alalle koska sähköpostia suositaan. Kirjoitan sen sijaan novelleja, runoja, artikkeleita. Kortteja lähtee merkkipäiviksi ja jouluna
VastaaPoistaSähköposti on toki toimiva apuväline, vaikka tunnelma siinä onkin niin eri kuin oikeassa kirjeessä. Tärkeintä kuitenkin varmaan on se muistaminen!
PoistaMinäkin kirjoittelen vähän kaikenmoista. Aiemmin enemmän julkisesti, nyt enemmän vain itselle talteen. Aikanaan tuli väsättyä muutama kirjakin (nettiaiheella). Pyydettiin vielä lisääkin, mutta kieltäydyin. Netti muuttuu niin nopeasti, että pitäisi koko aika olla monessa aktiivinen, jotta voisi enemmän sanoa. Nyt vaan ei riitä kiinnostusta niin laajaan nettieloon.
Mielenkiintoinen blogi sinulla on! Perehdyn paremmalla ajalla vielä enemmänkin.
Kyllä se on kirjoittelu jäänyt. Tekstareita tai muita viestejä.
VastaaPoistaSuurimmalla osalla on juuri noin käynyt; tekstarit ja muut pikaviestit ovat nykyajan yhteydenpitoa. Hyvä, että edes se, mutta jotenkin se myös kuvaa tätä kiireistä elämäntapaa. Eihän pienen viestin (tekstari tai pikaviesti) kulu kuin hetki aikaa. Jos kirjoittaisi oikean kirjeen, aikaa pitäisi varata paljon enemmän. Kaikella on aikansa.
Poista