EdellÀkÀvijöitÀ tarvitaan aina, jotta emme uraudu liikaa vanhaan tuttuun. Sivusto synonyymi.fi kertoo edellÀkÀvijÀn olevan "tiennÀyttÀjÀ, edeltÀjÀ, uranuurtaja, tienraivaaja, edellÀkulkija, polunraivaaja, visionÀÀri, tietÀjÀ".
Usein edellÀkÀvijÀÀn suhtaudutaan ihmetellen, vÀheksyen, jopa halveksien. Ajan myötÀ kuitenkin moni joutuu toteamaan, ettÀ kyse olikin hyvÀstÀ asiasta.
Muistan aikanaan, kun työtapaturman seurauksena ajauduin nettiin. Sen seurauksena aloin kehitellÀ palvelua, jossa nuori voisi anonyymina kysyÀ erilaisista asioista tai jutella reaaliaikaisesti chatissa turvallisen aikuisen kanssa. Kun kerroin ideastani silloiselle lÀÀninhallituksen virkailijalle, hÀnen vastaus oli: "En kyllÀ ymmÀrrÀ tuon toteuttamistavasta mitÀÀn, mutta uskon siihen". Kun sitten vuosi myöhemmin kÀvin esittelemÀssÀ asiaa OpetusministeriössÀ, sain vastaukseksi olankohautuksia ja naurua. Perustimme kuitenkin yhdistyksen ja kÀynnistimme toiminnan, johon saimme viralliselta taholta tukeakin. Muutama vuosi myöhemmin kohtasin erÀÀssÀ tilaisuudessa ministeriön herran. HÀn tuli ja pyysi anteeksi aiempaa suhtautumistaan! Kertoi, ettei hÀn ollut ymmÀrtÀnyt asiasta mitÀÀn, mutta sittemminhÀn tÀstÀ tuli normaali nuorisotyön muoto. Jonkun piti olla se edellÀkÀvijÀ, jonka tekemistÀ arvioitiin outona ja mahdottomana...
Toimimme asian parissa kymmenisen vuotta, mutta pienen yhdistyksen oli vaikea saada rahoitusta ja homma oli pakko lopettaa. Muut, isot yhdistykset, jatkavat nyt toimintaa isojen rahojen avulla.
Muistan aikanaan, kun työtapaturman seurauksena ajauduin nettiin. Sen seurauksena aloin kehitellÀ palvelua, jossa nuori voisi anonyymina kysyÀ erilaisista asioista tai jutella reaaliaikaisesti chatissa turvallisen aikuisen kanssa. Kun kerroin ideastani silloiselle lÀÀninhallituksen virkailijalle, hÀnen vastaus oli: "En kyllÀ ymmÀrrÀ tuon toteuttamistavasta mitÀÀn, mutta uskon siihen". Kun sitten vuosi myöhemmin kÀvin esittelemÀssÀ asiaa OpetusministeriössÀ, sain vastaukseksi olankohautuksia ja naurua. Perustimme kuitenkin yhdistyksen ja kÀynnistimme toiminnan, johon saimme viralliselta taholta tukeakin. Muutama vuosi myöhemmin kohtasin erÀÀssÀ tilaisuudessa ministeriön herran. HÀn tuli ja pyysi anteeksi aiempaa suhtautumistaan! Kertoi, ettei hÀn ollut ymmÀrtÀnyt asiasta mitÀÀn, mutta sittemminhÀn tÀstÀ tuli normaali nuorisotyön muoto. Jonkun piti olla se edellÀkÀvijÀ, jonka tekemistÀ arvioitiin outona ja mahdottomana...
Toimimme asian parissa kymmenisen vuotta, mutta pienen yhdistyksen oli vaikea saada rahoitusta ja homma oli pakko lopettaa. Muut, isot yhdistykset, jatkavat nyt toimintaa isojen rahojen avulla.

Kiva pieni herĂ€te: edellĂ€kĂ€vijyyteen liittyy se kimmoke, joka estÀÀ meitĂ€ kangistumasta vanhaan. Ihan tosi – vaikka meillĂ€ on hyvĂ€ tapamme, joskus on hyvĂ€ kysyĂ€: mitĂ€ jos kokeilisin jotain uutta? Askel tuntemattomaan vaatii rohkeutta, mutta voi viedĂ€ mukanaan inspispiikkejĂ€.
VastaaPoistaTÀÀ oivallus muistuttaa, ettĂ€ muutosta ei tarvitse pelĂ€tĂ€ – se voi olla myös tie parempaan. Ja hei, olla edellĂ€ ei tarkoita aina suuria tekoja: joskus riittÀÀ, ettĂ€ tekee jotain vĂ€hĂ€n eri tavalla kuin ennen. Se on jo askel uuteen suuntaan!
Yhteenvetona: kivasti kiteytetty – pieni muistutus olla joskus se, joka uskaltaa aloittaa. đ
TÀrkeÀ muistutus tuo, ettei edellÀ oleminen aina tarkoita jotain isoa uutta, vaan pienenkin jutun tekeminen toisin, on juuri sitÀ, edellÀ olemista.
PoistaOn myös hyvĂ€ muistaa se iloa, minkĂ€ voi kokea, kun se edellĂ€ kĂ€yminen onnistuu. đđ