Nuorisotyöviikon viimeiseen pÀivÀÀn lisÀÀn joitain sekalaisia muistoja nuorisotyö-vuosiltani Aurasta.
VALITKAA JOKU MUU...
Kun aikanaan hain ko. virkaa, minut valittiin ensin mÀÀrÀaikaiseksi. Suurin syy kuulemma oli se, ettÀ ilmoitin jo hakemuksessani, ettÀ en muuta Auraan. NuorisotyötÀ "sata lasissa" tekevÀnÀ tiesin, ettÀ jos asuisin Aurassa, ei minulla olisi koskaan mahdollisuutta irrottautua tÀysin työstÀni. NiinpÀ asuin naapurikunnassa. Kun on valittu mÀÀrÀaikaiseksi, virka tulee laittaa uudelleen hakuun. Niin tehtiin ja hain. Sain useammaltakin taholta vihjeen: "Jos muutat Auraan, virka on sinun": Vastaukseni oli aina sama: "Jos ammattitaitoni ei riitÀ, valitkaa joku muu". Valitsivat sitten kuitenkin minut, eikÀ muutosta puhuttu enÀÀ koskaan.
YHTEISTYĂTĂ TEHTIIN
Yhteistyö oli tĂ€rkeĂ€ssĂ€ osassa nuorisotyössĂ€. Auran Nuorisoseuran kanssa toteutettiin monenlaista. Suurin juttu taisi olla Vekkuli-juhla. SiellĂ€ nuoret esittivĂ€t Raijan koreografialla toteutettuna Life is life- musiikin myötĂ€ tanssin. Tanssijat olivat pukeutuneet mustiin jĂ€tesĂ€kkeihin, kaikilla oli jalassa farkut ja mustat kengĂ€t. VĂ€riĂ€ toivat ranteisiin ja pÀÀhĂ€n laitetut kreppipaperinauhat. YhĂ€ vielĂ€, vuosikymmentenkin jĂ€lkeen ko. kappale soi minulla "tĂ€ysillĂ€" ja aina nĂ€en mielessĂ€ni sen tanssin. đđđ§Ą
Harrastemessuilla Aurassa toimivat jÀrjestöt esittelivÀt toimintaansa niin teoriassa kuin osa kÀytÀnnössÀkin. TÀmÀ tapahtuma kuvasi hyvin erilaisia harrastusmahdollisuuksia kunnassamme.
Naapurikuntien nuorisotoimen kanssa toteutettiin mm. taideleirejÀ, joitain kursseja sekÀ mm. 10tunnin disco. Naapurikuntien nuorisotoimen kanssa toteutettiin myös retki ItÀ-Suomeen. Mukana oli nuoria kahden linja-autollisen verran!
Auran kunnalla oli ystÀvyyskunta Norjassa. Suldalin kunta sijaitsee lounaisessa Norjassa n. 100km Stavangerista pohjoiseen. Yhteistyö oli aktiivista niin aikuisten kuin ennen kaikkea nuorten kesken. Vierailuja tehtiin puolin ja toisin.
Pari esimerkkiÀ nuorten kohdalta:
NORJALAISIA AURASSA
EnsimmÀinen norjalaisten nuorten vierailu sattui vÀhÀn Tƥernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jÀlkeen. Olimme varanneet vieraille ensimmÀisen ruokailun KoskipirtistÀ. Ruoka maistui vieraille, mutta kukaan ei ottanut maitoa. Se vÀhÀn ihmetytti meitÀ, mutta asiaan saatiin vastaus myöhemmin: Nuoria oli kielletty nauttimasta maitoa, jonka pelÀttiin saastuneen ydinvoimalaonnettomuuden takia. Norjassa koettiin, ettÀ Tƥernobyl oli niin lÀhellÀ, ettÀ vaara oli todellinen.
ErÀÀn kerran norjalaisnuoret vietiin saunaan. Saunahan ei ole Norjassa siten tuttu asia kuin Suomessa. Ensin vieraat katsoivat kauhuissaan lÀmpömittaria ja huusivat, ettÀ "TÀnnehÀn paistuu". No, suomalaiset nuoret nÀyttivÀt mallia ja löylyistÀ sitten jÀrveen. Ja samaa muutaman kerran edestakaisin. Seuraavan illan ohjelmaan oli suunniteltu disco. Saunaillan lopuilla erÀs norjalaisnuori tuli luokseni ja kertoi, ettÀ he ovat puhuneet keskenÀÀn ja toivovat, ettÀ discon tilalla olisi uusi saunailta!
Myöhemmin erÀÀn norjalaisten aikuisten vierailun jÀlkeen kÀvin ihan yksityisesti taas Suldalissa ja sain yllÀtyksen: sinne oli vuonon rantaan rakennettu suomalaisen mallin mukaisesti sauna! Kuulin, ettÀ Suldaliin rakennettiin niihin aikoihin useampikin sauna...
Norjalainen poika opetti meille tÀrkeÀn asian erÀÀn ruokailun yhteydessÀ. Olimme jo nauttineet ruoan ja juttelimme yleisesti ruokapaikalla. Nuori tyttö kÀytti puheenvuoron englanniksi johon joku tokaisi: "Ei sitÀ noin voi sanoa!" Muistan aina, miten yksi pojista pomppasi pystyyn sanoen: "Ei se ole tÀrkeintÀ, miten sanoo, kunhan kaikki ymmÀrtÀÀ!". Se oli hyvÀ opetus myös suomalaisille, jotka niin usein vaikenevat, kun "en kuitenkaan osaa puhua oikein":
AURALAISIA NORJASSA
Matkasimme Norjaan joko bussilla tai kerran myös kolmella asuntoautolla.
Bussilla matkattuamme moni muistaa hetket, kun ylhÀÀllÀ vuoristossa olimme ongelmissa, mistÀ mennÀ. NimittÀin reittimme vei lÀpi pitkÀn tunnelin, joka oli juuri silloin korjauksen alla. Seisoimme levennyksellÀ miettien ongelmaa, sillÀ meidÀn piti olla alkuillasta Suldalissa ja jos lÀhtisimme kiertotietÀ, siitÀ tulisi n, 400km ylimÀÀrÀistÀ ajoa ja olisimme perillÀ vasta yöllÀ. Asiaa pohtiessamme vuoren ulkosyrjÀn kapeaa vanhaa tietÀ tuli iso rekka. Se pysÀhtyi kysymÀÀn, onko ongelmia. Kerroimme, ettÀ bussi on liian painava pikkutielle ja kierotie mahdoton. TÀllöin ison tÀysperÀvaunullisen rekan kuski ilmoitti: "TeidÀn auto on paljon kevyempi kuin tÀmÀ eli voitte mennÀ vanhaa tietÀ. Se on ihan luvallista tunnelin ollessa korjauttavana." Niin sitten menimme todella kapeaa tietÀ vuoren reunaa pitkin ja selvisimme tilanteesta. Tosin, bussin lattialla oli tungosta, kun nuorista osa ei uskaltanut katsoa ikkunasta ulos.
Toisella kerralla matkasimme kolmella asuntoautolla. Olimme laittaneet autojen tuulilasin oikeaan kulmaan pahvilaput, joissa numerot 1,2 ja 3. Se auttoi suuresti kaupungeissa ja risteyksissÀ, sillÀ meidÀt kaikki pÀÀstettiin aina yhdessÀ menemÀÀn. Kun sitten tulimme Haukeli-vuoristoon, oli autoissa kahdenlaista kisaa: osa halusi ehdottomasti ohjaamon ylÀpuolen makuutilaan, josta nÀki upeasti maisemat, osa valtasi auton lattian, kun maisema oli kuulemma niin pelottava.
YhdellÀ Norjan vierailulla nuoret saivat tehtÀvÀn: lÀhdette vuonolle kalaan ja tarkoitus on kalastaa pÀivÀllinen! Retki vuonolla vuorten keskellÀ jÀi varmasti monen mieleen. Sitten kaikille annettiin kalastusvÀline (en tiedÀ nimeÀ), jossa on todella pitkÀ siima, jossa on useita koukkuja ja pÀÀssÀ erityinen paino. Painon piti antaa laskeutua pohjaan asti ja sitten kelata se hitaasti ylös. Meille kerrottiin, ettÀ sillon siinÀ olisi aina kalaa. Se nauratti ja tuntui mahdottomalta, mutta, totta se oli!
Porukka sai monenlaista kalaa ja isÀnnÀt kertoivat, mikÀ otetaan ruoaksi ja mikÀ palautetaan vuonoon syömÀkelvottomana. Oikein maukas ateria niistÀ tuli.
ErÀÀnÀ vuonna saimme olla Suldalissa Norjan kansallispÀivÀn aikaan. EdeltÀvÀ ilta oli peruskoulunsa pÀÀttÀvien ilta. SitÀ vietettiin vÀhÀn samaan tapaan kuin Suomessa ylioppilasjuhlaa. Norjalaiset kertoivat, ettÀ heillÀ tÀmÀ on suuri juhla, koska silloin kaikki saavat kouluun liittyvÀn juhlansa. Suomessahan peruskoulun pÀÀtös on vain yksi hetki opiskelujen vÀlissÀ, eikÀ sitÀ yleensÀ juhlita.
Seuraavana aamuna oli ensin kulkueiden aika. Norjassa kouluilla on oma soittokuntansa ja kaikki, joilla suinkin on mahdollista, pukeutuvat kansallispukuihin. SiellÀhÀn on yleistÀ, ettÀ nuori saa rippilahjaksi kansallispuvun.
Pihat oli koristeltu pienoislipuilla ja monella oli kaiken aikaa mukanaan pienoislippu. Meille oli majapaikkaan tuotu Norjan vÀreissÀ olevat kukkakimput.
Aamun virallisempien ohjelmien jÀlkeen oli monenlaista kevyttÀ kisailua yms. ja iltaa vietimme vielÀ norjalaisten nuorten kanssa lettukesteillÀ.
Kun keskustelimme nuorten kanssa koetusta, moni totesi, ettÀ Suomessakin voisi olla ItsenÀisyyspÀivÀssÀ enemmÀn iloa...
SATA RUUSUA đč
ErÀÀnÀ vuonna jouduin isoon leikkaukseen ja olin pari viikkoa sairaalassa. Nuoret saivat tiedon asiasta vÀhÀn leikkauksen jÀlkeen. Sen jÀlkeen minulla kÀvi joka pÀivÀ 1-3 nuorta vierailemassa sairaalassa. Lauantaina sitten hoitaja tuli nuorten perÀssÀ todeten: "MeillÀ ei ole nÀin isolle kukkamÀÀrÀlle muuta astiaa" ja hÀn ojensi minulle ÀmpÀrin, jossa oli sata ruusua! Nuoret olivat edellisillan discon aikana kerÀnneet rahaa ruusuihin. KyllÀ siinÀ tuli tippa silmÀÀn...
VĂHĂN VIELĂ LAUTAKUNNASTA
Aurassa oli nuorisolautakunta, joka naapurikuntien kolleegoiden mielestÀ erosi muista lautakunnista. Se oli helppo uskoa.
Monessa kunnassa nuorisolautakunta oli (ja taitaa yhÀ olla) se viimeinen ja vÀhiten haluttu paikka. Aurassa lautakunnan arvoa pÀÀttÀjien mielessÀ kuvasi hyvin se, ettÀ valtuutettujen ÀÀniharava halusi nimenomaan nuorisolautakunnan pj:n paikan!
Aurassa nuorisolautakunta kokoontui vuosittain "pakolliseen" (ei ketÀÀn tarvinnut kyllÀkÀÀn pakottaa) koulutukseen. Nelivuotiskauden aikana 1-2 nÀistÀ toteutettiin naapurikuntien kanssa, muut oman vÀen kesken. Koulutuksissa paneuduttiin tietenkin viralliseen lakiin ja sen tuomiin velvollisuuksiin, mutta myös pohdittiin ongelmien ratkaisuja ja ideoitiin tulevaakin. Pidimme tiukasti kiinni siitÀ, ettÀ koulutusohjelman aikana kaikki ovat paikalla ja muu aika on vapaata. EdellytyksenÀ se, ettÀ vapaan illan jÀlkeen ollaan aamulla koulutuksessa paikalla. Se toimi hyvin ja porukka oli todella motivoitunutta.
Nuorisolautakunnassa jaettiin jÀsenille vastuualueet, joissa kukin jÀsen perehtyy erityisesti oman alueensa asioihin. TÀmÀ koettiin hyvÀksi, koska asioita oli kuitenkin varsin paljon.
Kuten aiemmin kerroin, monasti kuului muualta: "Se on mahdollista Aurassa, ei meillÀ". Totuus kuitenkin (minun mielestÀni) on, ettÀ olisi ne olleet mahdollisia muuallakin, kun asioihin olisi pureuduttu toisella asenteella.
Aurassa lautakunta oli aina valmis kannustamaan nuoria mitÀ erilaisemmissa toimissa ja arvelen myös tÀmÀn olleen suuri syy siihen, ettÀ "homma toimi."
NUORISOTYĂVIIKON PĂĂTTEEKSI
Ensin pieni rutina: MeillÀ on hallituksessa nuorisoasioista vastaava ministeri, Mika Poutala. Odotin koko viikon, ettÀ hÀn olisi edes kerran kÀyttÀnyt viikon aikana puheenvuoron nuorisotyöstÀ. En ainakaan missÀÀn sellaiseen törmÀnnyt, joten en usko, ettÀ hÀn vaivautui asian merkeissÀ. Minua kiukuttaa nuorisotyön aliarvostus monien pÀÀttÀjien kohdalla! Kun joku / jotkut nuoret tekevÀt jotain ikÀvÀÀ, se tuodaan laajasti esille, mutta erittÀin merkittÀvÀÀ nuorisotyötÀ ei noteerata missÀÀn. Samaan sarjaan kuuluu kansainvÀlinen, YK:n julistama kansainvÀlinen nuorison pÀivÀ, 12. elokuuta. Olen pÀivÀstÀ viestinyt vuosien ajan vastuuministereille, mutta kukaan ei ole reagoinut. MielestÀni nuorisotyövÀen ja pÀÀttÀjien (ministeri mukaan lukien!) tulee herÀtÀ myös mediassa nÀiden merkeissÀ!
Vuonna 2000 oli minun aika siirtyĂ€ toisiin tehtĂ€viin (työtapaturman aiheuttaman vamman takia). Olen ikuisesti kiitollinen mahdollisuudesta työskennellĂ€ nuorten kanssa. đđ
Lautakuntamme motto oli: "Rohkeat etsivĂ€t uusia polkuja". SitĂ€ mottoa toivon todeksi muillekin nuorten parissa työskenteleville - ja nuorille itselleen. đ
Korjaus: Ministeri Mika Poutala on julkaissut omakohtaisen jutun nuorisotyöviikolla: https://www.nuorisotyonviikko.fi/tarinat/mika-poutala
VastaaPoistaHyvÀ niin, vaikka ministeriltÀ minÀ kyllÀ odotin laajempaa juttua nuorisotyöhön liittyen. Nuorisotyö kun on todella monipuolista ja usein vaativaa työtÀ. NuorisotyöntekijÀt ansaitsisivat kannustavaa puhetta pÀÀttÀjiltÀ.
HyvÀ kuitenkin, ettÀ edes jotain! Saatamme nyt elÀÀ toivossa, ettÀ ensi vuoden KansainvÀlisenÀ Nuorison pÀivÀnÀ (12.8.2026) saamme ministeriltÀ(kin) jotain positiivista ja kannustavaa nuorista.