Nuorisotyöviikolla 7

    Nuorisotyöviikon viimeiseen päivään lisään joitain sekalaisia muistoja nuorisotyö-vuosiltani Aurasta.

VALITKAA JOKU MUU...

Kun aikanaan hain ko. virkaa, minut valittiin ensin määräaikaiseksi. Suurin syy kuulemma oli se, että ilmoitin jo hakemuksessani, että en muuta Auraan. Nuorisotyötä "sata lasissa" tekevänä tiesin, että jos asuisin Aurassa, ei minulla olisi koskaan mahdollisuutta irrottautua täysin työstäni. Niinpä asuin naapurikunnassa. Kun on valittu määräaikaiseksi, virka tulee laittaa uudelleen hakuun. Niin tehtiin ja hain. Sain useammaltakin taholta vihjeen: "Jos muutat  Auraan, virka on sinun": Vastaukseni oli aina sama: "Jos ammattitaitoni ei riitä, valitkaa joku muu".  Valitsivat sitten kuitenkin minut, eikä muutosta puhuttu enää koskaan.

YHTEISTYÖTÄ TEHTIIN

Yhteistyö oli tärkeässä osassa nuorisotyössä. Auran Nuorisoseuran kanssa toteutettiin monenlaista. Suurin juttu taisi olla Vekkuli-juhla. Siellä nuoret esittivät Raijan koreografialla toteutettuna Life is life- musiikin myötä tanssin. Tanssijat olivat pukeutuneet mustiin jätesäkkeihin, kaikilla oli jalassa farkut ja mustat kengät. Väriä toivat ranteisiin ja päähän laitetut kreppipaperinauhat.  Yhä vielä, vuosikymmentenkin jälkeen ko. kappale soi minulla "täysillä" ja aina näen mielessäni sen tanssin. 💚💛🧡

Harrastemessuilla Aurassa toimivat järjestöt esittelivät toimintaansa niin teoriassa kuin osa käytännössäkin. Tämä tapahtuma kuvasi hyvin erilaisia harrastusmahdollisuuksia kunnassamme.

Naapurikuntien nuorisotoimen kanssa toteutettiin mm. taideleirejä, joitain kursseja sekä mm. 10tunnin disco.  Naapurikuntien nuorisotoimen kanssa toteutettiin myös retki Itä-Suomeen. Mukana oli nuoria kahden linja-autollisen verran!

Auran kunnalla oli ystävyyskunta Norjassa. Suldalin kunta sijaitsee lounaisessa Norjassa n. 100km Stavangerista pohjoiseen. Yhteistyö oli aktiivista niin aikuisten kuin ennen kaikkea nuorten kesken. Vierailuja tehtiin puolin ja toisin.
Pari esimerkkiä nuorten kohdalta:

NORJALAISIA AURASSA

   Ensimmäinen norjalaisten nuorten vierailu sattui vähän Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Olimme varanneet vieraille ensimmäisen ruokailun Koskipirtistä. Ruoka maistui vieraille, mutta kukaan ei ottanut maitoa. Se vähän ihmetytti meitä, mutta asiaan saatiin vastaus myöhemmin: Nuoria oli kielletty nauttimasta maitoa, jonka pelättiin saastuneen ydinvoimalaonnettomuuden takia. Norjassa koettiin, että Tšernobyl oli niin lähellä, että vaara oli todellinen.

  Erään kerran norjalaisnuoret vietiin saunaan. Saunahan ei ole Norjassa siten tuttu asia kuin Suomessa. Ensin vieraat katsoivat kauhuissaan lämpömittaria ja huusivat, että "Tännehän paistuu". No, suomalaiset nuoret näyttivät mallia ja löylyistä sitten järveen. Ja samaa muutaman kerran edestakaisin. Seuraavan illan ohjelmaan oli suunniteltu disco. Saunaillan lopuilla eräs norjalaisnuori tuli luokseni ja kertoi, että he ovat puhuneet keskenään ja toivovat, että discon tilalla olisi uusi saunailta!
   Myöhemmin erään norjalaisten aikuisten vierailun jälkeen kävin ihan yksityisesti taas Suldalissa ja sain yllätyksen: sinne oli vuonon rantaan rakennettu suomalaisen mallin mukaisesti sauna! Kuulin, että Suldaliin rakennettiin niihin aikoihin useampikin sauna...

Norjalainen poika opetti meille tärkeän asian erään ruokailun yhteydessä. Olimme jo nauttineet ruoan ja juttelimme yleisesti ruokapaikalla. Nuori tyttö käytti puheenvuoron englanniksi johon joku tokaisi: "Ei sitä noin voi sanoa!"  Muistan aina, miten yksi pojista pomppasi pystyyn sanoen: "Ei se ole tärkeintä, miten sanoo, kunhan kaikki ymmärtää!".  Se oli hyvä opetus myös suomalaisille, jotka niin usein vaikenevat, kun "en kuitenkaan osaa puhua oikein":

AURALAISIA NORJASSA

  Matkasimme Norjaan joko bussilla tai kerran myös kolmella asuntoautolla. 
Bussilla matkattuamme moni muistaa hetket, kun ylhäällä vuoristossa olimme ongelmissa, mistä mennä. Nimittäin reittimme vei läpi pitkän tunnelin, joka oli juuri silloin korjauksen alla. Seisoimme levennyksellä miettien ongelmaa, sillä meidän piti olla alkuillasta Suldalissa ja jos lähtisimme kiertotietä, siitä tulisi n, 400km ylimääräistä ajoa ja olisimme perillä vasta yöllä.  Asiaa pohtiessamme vuoren ulkosyrjän kapeaa vanhaa tietä tuli iso rekka. Se pysähtyi kysymään, onko ongelmia. Kerroimme, että bussi on liian painava pikkutielle ja kierotie mahdoton. Tällöin ison täysperävaunullisen rekan kuski ilmoitti: "Teidän auto on paljon kevyempi kuin tämä eli voitte mennä vanhaa tietä. Se on ihan luvallista tunnelin ollessa korjauttavana."  Niin sitten menimme todella kapeaa tietä vuoren reunaa pitkin ja selvisimme tilanteesta. Tosin, bussin lattialla oli tungosta, kun nuorista osa ei uskaltanut katsoa ikkunasta ulos.

Toisella kerralla matkasimme kolmella asuntoautolla. Olimme laittaneet autojen tuulilasin oikeaan kulmaan pahvilaput, joissa numerot 1,2 ja 3.  Se auttoi suuresti kaupungeissa ja risteyksissä, sillä meidät kaikki päästettiin aina yhdessä menemään.  Kun sitten tulimme Haukeli-vuoristoon, oli autoissa kahdenlaista kisaa: osa halusi ehdottomasti ohjaamon yläpuolen makuutilaan, josta näki upeasti maisemat, osa valtasi auton lattian, kun maisema oli kuulemma niin pelottava.

Yhdellä Norjan vierailulla nuoret saivat tehtävän: lähdette vuonolle kalaan ja tarkoitus on kalastaa päivällinen! Retki vuonolla vuorten keskellä jäi varmasti monen mieleen. Sitten kaikille annettiin kalastusväline (en tiedä nimeä), jossa on todella pitkä siima, jossa on useita koukkuja ja päässä erityinen paino. Painon piti antaa laskeutua pohjaan asti ja sitten kelata se hitaasti ylös. Meille kerrottiin, että sillon siinä olisi aina kalaa.  Se nauratti ja tuntui mahdottomalta, mutta, totta se oli!
Porukka sai monenlaista kalaa ja isännät kertoivat, mikä otetaan ruoaksi ja mikä palautetaan vuonoon syömäkelvottomana. Oikein maukas ateria niistä tuli.

Eräänä vuonna saimme olla Suldalissa Norjan kansallispäivän aikaan. Edeltävä ilta oli peruskoulunsa päättävien ilta. Sitä vietettiin vähän samaan tapaan kuin Suomessa ylioppilasjuhlaa. Norjalaiset kertoivat, että heillä tämä on suuri juhla, koska silloin kaikki saavat kouluun liittyvän juhlansa. Suomessahan peruskoulun päätös on vain yksi hetki opiskelujen välissä, eikä sitä yleensä juhlita.
Seuraavana aamuna oli ensin kulkueiden aika. Norjassa kouluilla on oma soittokuntansa ja kaikki, joilla suinkin on mahdollista, pukeutuvat kansallispukuihin. Siellähän on yleistä, että nuori saa rippilahjaksi kansallispuvun.
Pihat oli koristeltu pienoislipuilla ja monella oli kaiken aikaa mukanaan pienoislippu. Meille oli majapaikkaan tuotu Norjan väreissä olevat kukkakimput.
  Aamun virallisempien ohjelmien jälkeen oli monenlaista kevyttä kisailua yms. ja iltaa vietimme vielä norjalaisten nuorten kanssa lettukesteillä. 
Kun keskustelimme nuorten kanssa koetusta, moni totesi, että Suomessakin voisi olla Itsenäisyyspäivässä enemmän iloa...

SATA RUUSUA 🌹

Eräänä vuonna jouduin isoon leikkaukseen ja olin pari viikkoa sairaalassa. Nuoret saivat tiedon asiasta vähän leikkauksen jälkeen. Sen jälkeen minulla kävi joka päivä 1-3 nuorta vierailemassa sairaalassa. Lauantaina sitten hoitaja tuli nuorten perässä todeten: "Meillä ei ole näin isolle kukkamäärälle muuta astiaa" ja hän ojensi minulle ämpärin, jossa oli sata ruusua! Nuoret olivat edellisillan discon aikana keränneet rahaa ruusuihin. Kyllä siinä tuli tippa silmään...

VÄHÄN VIELÄ LAUTAKUNNASTA

  Aurassa oli nuorisolautakunta, joka naapurikuntien kolleegoiden mielestä erosi muista lautakunnista. Se oli helppo uskoa.
Monessa kunnassa nuorisolautakunta oli (ja taitaa yhä olla) se viimeinen ja vähiten haluttu paikka. Aurassa lautakunnan arvoa päättäjien mielessä kuvasi hyvin se, että valtuutettujen ääniharava halusi nimenomaan nuorisolautakunnan pj:n paikan!

  Aurassa nuorisolautakunta kokoontui vuosittain "pakolliseen" (ei ketään tarvinnut kylläkään pakottaa) koulutukseen. Nelivuotiskauden aikana 1-2 näistä toteutettiin naapurikuntien kanssa, muut oman väen kesken. Koulutuksissa paneuduttiin tietenkin viralliseen lakiin ja sen tuomiin velvollisuuksiin, mutta myös pohdittiin ongelmien ratkaisuja ja ideoitiin tulevaakin. Pidimme tiukasti kiinni siitä, että koulutusohjelman aikana kaikki ovat paikalla ja muu aika on vapaata. Edellytyksenä se, että vapaan illan jälkeen ollaan aamulla koulutuksessa paikalla. Se toimi hyvin ja porukka oli todella motivoitunutta.

Nuorisolautakunnassa jaettiin jäsenille vastuualueet, joissa kukin jäsen perehtyy erityisesti oman alueensa asioihin. Tämä koettiin hyväksi, koska asioita oli kuitenkin varsin paljon. 

Kuten aiemmin kerroin, monasti kuului muualta: "Se on mahdollista Aurassa, ei meillä".  Totuus kuitenkin (minun mielestäni) on, että olisi ne olleet mahdollisia muuallakin, kun asioihin olisi pureuduttu toisella asenteella. 
Aurassa lautakunta oli aina valmis kannustamaan nuoria mitä erilaisemmissa toimissa ja arvelen myös tämän olleen suuri syy siihen, että "homma toimi."

NUORISOTYÖVIIKON PÄÄTTEEKSI

  Ensin pieni rutina: Meillä on hallituksessa nuorisoasioista vastaava ministeri, Mika Poutala. Odotin koko viikon, että hän olisi edes kerran käyttänyt viikon aikana puheenvuoron nuorisotyöstä. En ainakaan missään sellaiseen törmännyt, joten en usko, että hän vaivautui asian merkeissä. Minua kiukuttaa nuorisotyön aliarvostus monien päättäjien kohdalla!  Kun joku / jotkut nuoret tekevät jotain ikävää, se tuodaan laajasti esille, mutta erittäin merkittävää nuorisotyötä ei noteerata missään.  Samaan sarjaan kuuluu kansainvälinen, YK:n julistama kansainvälinen nuorison päivä, 12. elokuuta. Olen päivästä viestinyt vuosien ajan vastuuministereille, mutta kukaan ei ole reagoinut. Mielestäni nuorisotyöväen ja päättäjien (ministeri mukaan lukien!) tulee herätä myös mediassa näiden merkeissä!

Vuonna 2000 oli minun aika siirtyä toisiin tehtäviin (työtapaturman aiheuttaman vamman takia).  Olen ikuisesti kiitollinen mahdollisuudesta työskennellä nuorten kanssa. 😎💖

Lautakuntamme motto oli: "Rohkeat etsivät uusia polkuja".  Sitä mottoa toivon todeksi muillekin nuorten parissa työskenteleville - ja nuorille itselleen. 🍀