Yritän ainakin täällä olla hiljaa noista poliitikkoja koskevista asioista, mutta nyt en kyllä millään malta. Maamme sai tänään uuden tiede- ja kulttuuriministerin. Ministeri kertoi olevansa ahkera kulttuurin kuluttaja. Runot ovat kuulemma rakkaita. Ok, sehän on toki kulttuuria. Mutta, sama ministeri kertoo: ”Ja ajattelen, että kun olen lapsena soittanut ja käynyt kuvataidekoulun , se ainakin pikkuisen avaa sitä, kuinka laaja meidän taiteen ja kulttuurin kirjo on.” Siis, kun on lapsena soittanut ja oikein kuvataidekoulunkin käynyt, tietää nyt kulttuurin laajan kirjon. Ministeri on syntynyt v. 1980, joten lapsuudesta ja sen ajan kulttuurijutuista on "muutama" vuosi vierähtänyt. Nämäkö oikeasti ovat perusteet tulla valituksi kulttuuriministeriksi? Samalla logiikalla voisi ajatella, että kun peruskoulussa voitti matikkakilpailun, on valmiudet valtiovarainministeriksi tai leikki lapsena opettajaa, niin johan silloin sopii opetusministeriksi. Voi että, vastaavia esimerkkejä olis...