Niin se vaan on, ettÀ ihminen voi saada huvia pienistÀkin asioista. En halua olla ilkeÀ, mutta pakosta tÀmÀ taitaa olla vÀhÀn ilkeÀÀ. Olin tÀnÀÀn tÀkÀlÀisessÀ isommassa tavaratalossa. Kun olin asiani hoitanut, istahdin kauppakeskuksen aulaan ulko-ovien lÀhelle odottamaan kyytiÀ. Se, mitÀ siinÀ tapahtui sai minut hymyilemÀÀn -pÀÀasiassa sisÀÀnpÀin. IhmisiÀ tuli ja meni ja siinÀ huomasi niin selvÀsti, etteivÀt ihmiset katso, mihin menevÀt. MennÀÀn vanhasta tottumuksesta ja tutkitaan samaan aikaan kÀnnykkÀÀ. Aikamoista kolinaa kuului vÀlillÀ, kun ostoskÀrryt kolahtivat oveen, joka ei normaaliin tapaan auennutkaan automaattisesti. KÀrryt kolahtivat, mutta se ihmisten reaktio oli se nauruni syy. En ole aikoihin kuullut n. vartissa niin paljoa ÀrrÀpÀitÀ ja kiukkustunutta mutinaa, kun tÀnÀÀn. Toki muutama vaan hymÀhti ja meni toiselle ovelle, mutta... muutaman kohdalla tuli olo, ettÀ henkilö olisi halunnut iskeÀ nyrkillÀ sitÀ ovea. MikÀ tÀssÀ nauratti? No ensin se, ettÀ ihmis...