Tyynen tuvan lehtipiste, tervetuloa! 🏡

   Kun ulkona on harmaata ja satelee, on hyvä hetki muistella kesän kauneutta. (Kuva otettu Kultarannassa viimeisenä kesänä ennen isoa remonttia.)

   Näin kauan sitten vinkin, mistä muistaa kellojen kääntämisessä oikean suunnan: 👉Käännä aina lyhintä reittiä kohti juhannusta.  Nyt siis tunti taaksepäin. 👍 Ensi yö on se virallinen kellojen kääntämisaika, mutta voihan sen jo illalla tehdä. Saadaan tunti lisää nukkumisaikaa...

    Nykyisen kiireisen elämän keskellä kovin usein ihmissuhteita aletaan pitää itsestäänselvyytenä. Se on valitettavaa, sillä jokainen kaipaa kuitenkin tiedon, että joku toinen aidosti välittää. Asian voi ilmaista niin monella tavalla - kunhan tulee ilmaistua. Tämä on tärkeää myös siksi, että eri selvitysten mukaan ihmiset kokevat nykyisin todella paljon yksinäisyyttä. Kyse ei aina ole niinkään yksinäisyydestä kuin tunteesta, ettei kukaan oikeasti välitä.  👉 Tänään on juuri oikea päivä osoittaa tärkeälle ihmiselle, että hän on tärkeä, että välität hänestä.  Sydän tietää usein ennen kuin mieli ymmärtää.

   En voi sivuuttaa sitä, että tänään on maailman poliopäivä .  Suomessa poliota on ollut viimeksi vuonna 1985, mutta poliovirusta on edelleen tavattu Afganistanissa ja Pakistanissa. Rokotepalvelu toteaa: "Suomalaisten suosimista matkakohteista tehosterokotetta suositellaan tällä hetkellä mm. Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Tansaniaan, Indonesiaan, Egyptiin, Madagaskarille ja Keniaan." Asia on minulle merkityksellinen, sillä meillä oli koulussa vuonna 1957 poliorokotus. Päivä oli lauantai (siihen aikaanhan lauantai oli koulupäivä) ja olimme jonossa odottaneet vuoroamme. Terveydenhoitaja ilmoitti minulle, että minusta rokotukset jatkuvat maanantaina. Muistan yhä, miten anelin, että hän rokottaisi vielä minut, mutta anelu ei tehonnut.  Saman päivän iltana minulle nousi kova kuume ja olin voimaton. Seuraavana päivänä oltiin lähdössä lääkäriin ja piti laittaa sukat jalkaan. Enää vaan jalat eivät totelleet. Seuraava asia, minkä muistan, on se, että olin sairaalassa huoneessa, j...

   Viikon virtuaalisen ruusun nr 591 saa riihimäkeläinen Camara Bilal , joka pelasti palavasta autosta ihmisen. (kts.  https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/8944640? )

"YK perustettiin vuonna 1945 tavoitteenaan luoda maailma, jossa ihmiset eläisivät tasavertaisina ja hyvinvoivina, ilman väkivallan ja sodan uhkaa. Hallitusten välisen järjestön tavoitteiksi asetettiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden, oikeudenmukaisuuden sekä ihmisoikeuksien edistäminen." (kts.  https://www.ykliitto.fi/tapahtumat/yk-paivat/kansainvalinen-ykn-paiva )

   Lauantaimakkaran nimi tullee siitä, että se oli halvempi versio juhlavammasta sunnuntaimakkarasta (lyoninmakkara). 1950-luvulla lauantai oli vapaa-ajan alku ja monille myös saunapäivä ja siksi haluttiin vähän parempaa makkaraa. Lauantaimakkara oli aikanaan (ja on yhä monille) erinomainen eväsmakkara, mutta sitä voi käyttää monipuolisesti muutenkin. Esimerkkinä vaikkapa salaatit, makkaraburgerit, makkarakupit, makkarasiivut paistettuna ja tiedän joidenkin käyttävän sitä myös makkarakeitossa. Minä muistan lapsuudesta voileivän, jossa ranskanleipäviipaleelle laitettiin siivu lauantaimakkaraa. Jos oikein hyvin kävi, sen kanssa sai kaakaota, useimmiten kuitenkin teetä.  ❓Millaisia ajatuksia / muistoja lauantaimakkara sinussa herättää❓ Selkeytä näkemyksesi ennen päätösten tekoa.

  Crocs on muovijalkine, jota on valmistanut Crocs-yhtiö vuodesta 2002. Alun perin malli oli tarkoitettu veneilijöille, mutta nopeasti niistä tuli suositut vähän kaikkialla, Crocsien etuna on keveys ja se, etteivät ne luista.  Monet pitävät niiden värikkyydestä ja siitä, että ne ovat helppo ottaa käyttöön ja useinpien mielestä mukavat jalassa. Ensin lapset ja nuoret, sittemmin myös aikuiset ovat koristelleet crocsejaan erilaisilla kuvionapeilla ja saaneet näin persoonallisemmat jalkineet. Nykyisin on myös talvikäyttöisiä crocseja, joissa on lämmin vuori, mutta ei vartta. On myös ihmisiä, joiden mielestä crocsit ovat todella rumat ja niiden osalta on varoiteltu myös nilkkavammoista varsinkin epätasaisella alustalla kulkiessa. 😎 Minulla on kahdetkin crocsit (eivät taida aitoja olla, mutta sillä ei ole minulle mitään väliä).  Toisia käytän kotona sisällä juuri siksi, etteivät ne luista ja osittain siksi, etteivät jalat tunne kylmää lattiaa. Toisia käytän sulan maan aikaan p...

  Piti oikein pyytää tekoälyltä apua, jotta miten tuon teeman määrittelisi. Tällaiset vastaukset sain: 💡 Ytimekäs kuvaus "Fiksuus on coolia" -päivä juhlistaa älykkyyttä, luovuutta ja oppimisen iloa. Päivän tavoitteena on osoittaa, että ajattelu, tiedonhalu ja toisten auttaminen ovat trendikkäitä ja arvokkaita ominaisuuksia — että on siistiä olla fiksu, ystävällinen ja utelias. 🌟 Laajempi kuvaus "Fiksuus on coolia" -päivä rohkaisee näkemään fiksuuden monipuolisesti: Se ei tarkoita vain koulumenestystä, vaan myös järkeviä valintoja, empatiaa, luovuutta ja rohkeutta ajatella omalla tavalla. Päivä kannustaa oppimaan uutta, kysymään kysymyksiä ja jakamaan tietoa muiden kanssa. Tavoitteena on muuttaa asenteita: fiksuus ei ole tylsää tai elitististä – se on hauskaa, inspiroivaa ja tekee maailmasta paremman paikan. Sanalle "cool" löytyi selityksesi ennenkaikkea "siisti" (ei tarkoita ulkoista siisteyttä) tai "mahtava". 😎 Minuun vetoaa erit...

    Nappasin pakkasesta viimeset lihapullat. Lohkoin perunoita, maustoin ne (suola, pippurirouhe, kuivattu ruohosipulirouhe) ja lisäsin hiukan oliiviöljyä. Perunat vartiksi airfryeriin ja lopuksi lihapullatkin sinne lämpiämään. Sillä aikaa keitin kananmunat ja siinä se. Lisänä puolukkahilloa.

 Kuvallisia hetkiä Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan ulkotarhasta. klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana.

    Tietotulva tahtoo välillä hukuttaa meidät. Joka suunnalta tulee monenlaista - välillä jopa ristiriitaista tietoa ties mistä. Moni, varsinkin iäkkäämppi ihminen sanookin, että tietotulva ahdistaa ja joskus turhauttaakin.  Harvan ihmisen omat voimavarat riittävät kaiken tiedon kriittiseen arviointiin ja siksi yhä useampi sanookin sulkevansa uutislähteet kokonaan (tai ainakin mahdollisimman laajasti).    Minua huolettaa toisaalta iäkkäiden ihmisten jaksaminen tietotulvan keskellä, mutta myös lasten ja nuorten kohtalo. Nuoremmilla ei ollenkaan aina ole oikein minkäänlaisia eväitä uutistulvan kriittiseen tarkasteluun. Moni nuori sanookin jatkuvan uutisvirran ahdistavan ja luovan paljon pelkoa elämää kohtaan.   ❓Miten tietotulvaa voi viisaasti rajata jäämättä silti tiedon ulkopuolelle❓ Suuri osa ihmisistä  on olemassa, mutta ei elä.

   Maisemia on niin paljon ja niin erilaisia. Eri ihmisiä puhuttelevat hyvinkin erilaiset maisemat. Wikipedia neuvoo: "Maisema on aistein havaittu suhteellisen laaja ympäristö. Maisema on vanha maa-sanan johdannainen. Eri ilmiöiden mieltäminen maisemiksi on laajentunut, ja nykyään puhutaan väljästi esimerkiksi äänimaisemista ja mielenmaisemista." Minä olen varsinainen maisemanautiskelija. Niin monenlaiset maisemat saavat minut pysähtymään useimmiten ihastuksesta. On kyllä myönnettävä, että on se toisenlainenkin -kauhistunut- tunnelma maisemassa koettu. Sen yleisin syy on ollut ihmisen aikaansaamaa. Kun kuljemme jonkin tietyn paikan ohi usein, se käy niin tutuksi, ettei se enää pysäytä ja kosketa samalla tavalla kuin aiemmin. Tästä tulee mieleen, kun minulla oli vieraana muutama norjalaispoika ja vein heidät ajelulle katsomaan maisemia. Yht'äkkiä eräs hihkaisi: "Stopp bilen" (Pysäytä auto!).  Tein toki työtä käskettyä, mutta vähän mielessä pyöri kysymys, miksi i...

    Osalla ihmisistä on elämässään vuosikymmeniä jatkunut ystävyys, kenties useampikin, mutta kaikilla ei näin ole.  Tänään onkin uusien ystävien päivä. On aika luoda uusia ihmissuhteita, joista voi syntyä ystävyyksiä! Moni sanoo, ettei iäkkäämmän ole helppo luoda uusia ihmissuhteita. Miksi näin? Tuleeko meistä iän myötä vaativampia ihmissuhteillemme? Vai olemmeko kenties varovaisempia? Onko kenties niin, että odotuksemme ystävyydelle ovat heti alussa liian suuria?  Monen mielestä helpointa saada ystäviä on sama harrastus. Kuitenkin tavallinen kohtaaminen mitä erilaisemmissa paikoissa voi olla alku ystävyydelle. Tulee tässä mieleeni oma kokemus viime vuodelta:  Olin Ruissalossa Kasvitieteellisessä puutarhassa nauttimassa kauniista päivästä. Siihen lammen rannalle tuli iäkäs, mutta reipas nainen, jolle sanoin jotain ihan yleistä päivästä ja paikasta. Siitä juttelu lähti, kunnes huomasimme, että yli tunti meni nopeasti. Jostain syystä vaihdoimme saman tien yhteyst...