Minulla oli aikanaan ihana pieni kÀÀpiömÀykky nimeltÀ Roope. Roope oli energinen, iloinen, ystÀvÀllinen ja niin rohkea. Roope oli tullut kotiini vain muutamaa kuukautta aiemmin, kun kerran menin sen kanssa postilaatikolla kÀymÀÀn. Oli kevÀttalvi. Jostain syystÀ kaaduin juuri kotimme kohdalla pihassa. Olin tarkoituksella (tuuletus) jÀttÀnyt oven auki. SiinÀ sitten makasin maassa, enkÀ pÀÀssyt ylös. Yritin saada Roopen menemÀÀn sisÀlle, ettei sen tule kylmÀ. TÀmÀ pieni pelastajani ei lÀhtenyt mihinkÀÀn, vaan alkoi superhaukun pienen koiran ÀÀnellÀÀn. Ja haukku jatkui, kunnes erÀs naapuri oli sen kuullut ja tuli avuksi. SiitÀ lÀhtien Roope aina ollessamme ulkona -pihassa tai lenkillÀ- seurasi tarkasti, ettÀ olen pystyssÀ. Roope oli minun sankarikoirani. Kaveri, josta luopuminen (allergian takia) oli yksi elÀmÀni vaikeimmista pÀÀtöksistÀ. Vaikka Roope sai kodin ennestÀÀn tuttujen kaverien luota, tilanne oli raskas. YhÀ vielÀ, vuosikymmenten jÀlkeen, pienen kÀÀpiömÀykyn n...