Tyynen tuvan lehtipiste, tervetuloa! 🏡

    Suomi ottaa monessa asiassa mallia Ruotsista. Entä nyt? Ruotsissa nimittäin hallitus valmistelee ikärajamuutosta rikosoikeudellisessa vastuuikärajassa. Ruotsissa halutaan vakavien rikosten vastuuikäraja laskea 14 vuoteen. "Ruotsissa alle 15-vuotiaiden epäiltyjen osuus vakavissa rikoksissa on kasvanut. Esimerkiksi viime vuonna 120 alle 15-vuotiasta lasta oli epäiltynä muun muassa murhasta, avunannosta murhaan tai murhan yrityksestä,  kertoo SVT . Luku on lähes kolminkertainen verrattuna vuoteen 2023, jolloin 46 lasta oli epäiltynä osallisuudesta murhiin." ( https://yle.fi/a/74-20140050? ) Euroopassa on monenlaisia ikärajoja ko. tilanteessa. Voit katsoa rikosoikeudellista ikärajaa koskevia tietoja maailmanlaajuisesti: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_rikosoikeudellisen_vastuun_ikärajoista_eri_maissa Asia ei ole ihan helppo, sillä yleensäkin rikoksiin syyllistyneet lapset tarvitsevat paljon monenlaista apua. Kuitenkin monasti oman elämänpiirin täydellinen muut...

    Tämäkään kirja ei ole monelle millään tavalla tuttu, mutta on lukemisen arvoinen: Virpi Vainio: Petsamon enkeli . Kirjan esittelyssä sanotaan mm. "Lumoava historiallinen romaani kuohuvasta Jäämeri-Suomesta, vakoilusta ja rakkauden sietämättömästä vetovoimasta." Lisäksi todetaan mm.: "Historiallisesti tarkka, kieleltään valloittava ja sydäntä värisyttävä esikoisromaani näyttää, miten pienet ihmiset pärjäävät valtavan luonnon näyttämöllä, suurvaltojen ristipaineessa ja miten sitkeä vaatimattomista vaatimattomin ihminenkin voi olla." 🔔 Minua kosketti erityisesti juuri se vaatimattomuuden kosketus ja se, että pärjäämisen tahdolla selvitään monesta todella vaikeastakin tilanteesta.

     On keskitalven aika. Yleensä tähän aikaan on pakkasta ja lunta, kuten kuvassa muutaman vuoden takaa helmikuun alussa. Nyt Turussa nurmikko vihertää ja lämpötila ollut useita päiviä plussan puolella. Mahtaako lumitalvea tänä vuonna tullakaan?

    Ensimmäisenä kirjavinkkinä laitan kirjan, jota moni ei ehkä satu edes huomaamaan: Laura Friman, Lauri Pietikäinen; Koukuttaja : Miten ystävystyin kalastajan kanssa Pohjois-Norjassa. Kirjan esittelyssä todetaan mm. "Koukuttaja kertoo kalastaja-valasopas Lauri Pietikäisen ja toimittaja Laura Frimanin kohtaamisesta, sekä elämänmenosta ja ihmiskohtaloista pienessä Støn kylässä Lofoottien kyljessä." 🔔Minä pidin kirjan niin todellisentuntuisista elämänmenon kuvauksista ja kirja tuntui vievän mukanaan Pohjoiseen Norjaan.

  Kyllä herättää monenlaisia ajatuksia, kun katsoo näitä kahta kuvaa! Kyse on samasta päivästä ja paikasta muutaman vuoden välein. Muutos on kyllä todella suuri! Tänä vuonna jo kysellään, tuleeko sitä valkoista talvea enää ollenkaan, kun nyt pitäisi olla keskitalven aika. Minä en kaipaa lunta kulkemista vaikeuttamaan, mutta, jos sitä on tultava, sitten nyt. Ei ainakaan enää huhtikuussa, kuten viime vuonna.

    Olen varsin vähän jakanut virtuaalisia piikkikaktuksia, mutta nyt lähtee. En voi ymmärtää, miten kukaan kuvittelee omaavansa oikeuden puhua negatiivisessa sävyssä muiden ulkonäöstä. Siihen ei todellakaan ole kenelläkään oikeutta! Ei kenelläkään! Minusta muiden ulkonäön arvosteleminen osoittaa typeryyttä, elämää oman navan ympärillä ja kuvitelmaa omasta ylemmyydestä. Sitä paitsi minusta tällainen toiminta on selvää vihapuhetta. Tämä piikkikaktus on siis kaikille, jotka kuvittelevat oikeudekseen moittia muiden ihmisten ulkonäköä. Julkisesti sen tekevät saavat virtuaalisen piikkikaktuksen tuplana.

   Eilen tuli nautittua raakapaistettuja perunoita ja pakkasesta kalafileepihvi. Helppoa ja makoisaa! Pesin perunat hyvin, viipaloin ne ja lisäsin mausteet. Paistoin pannulla sillä aikaa, kun pakkasesta otettu kala oli pöhöttimessä kypsymässä. Erilaista makua perunoihin saa käyttämällä erilaisia mausteita oman mielen mukaan.

   Mielestäni on aina vaarallista, jos valta keskittyy yhdelle. Se on vaarallista pienissä yhteyksissä, mutta äärimmäisen vaarallista maailmanlaajuisissa yhteyksissä. Kun yksi voi erottaa kenet tahtoo ja valita tilalle kenet tahtoo (runsaasta vastustuksesta huolimattakin), voi päättää miten muut saavat elää tai voi vaikuttaa täysin ulkopuolisena muiden päätöksiin, silloin ollaan yksinvaltiudessa. Tällainen vallan omaava uskoo olevansa kaikkien yläpuolella, omaavansa kaiken oikean tiedon muiden toimiessa väärin. Olen todella vahvasti sitä mieltä, ettei missään pidä keskittää liikaa valtaa yhdelle, sillä liika valtaa sokaisee ja saa aikaan vaarallisia päätöksiä.

   Tietoturva on paljon muutakin kuin digitaalinen tietoturva! Wikipedia tarkentaa asiaa selkeästi: "luvaton pääsy, tiedon luvaton käyttö, salaisen tiedon paljastuminen, tiedon sekaannus, tiedon muuntuminen, salaisen tiedon tutkituksi tuleminen, tiedon kopioituminen ja tiedon hävittäminen." Jokaisen on tärkeä muistaa tietoturvan tärkeys esim. omien henkilötietojensa antamisessa muille ja pankkiyhteyden tai monissa tapauksissa jopa osoitteensa antamisessa kannattaa olla varovainen. On surullista, että toisiin ihmisiin luottaminen ei enää ole ollenkaan aina viisasta. Kuitenkin hyvät ihmissuhteet edellyttävät luottamusta... Ei kuitenkaan unohdeta sitä digiturvallisuuttakaan. Digimaailmassa kohtaa niin hyviä ihmisiä kuin vähemmän hyviäkin. "Varovaisuus on viisautta", mutta samalla ei pidä mennä vainoharhaisuuteen. Turvallista eloa kaikille! 🍀

 Viikon virtuaalisen ruusun saa Varpu Nurmenmäki Tampereelta monista mukavista kommenteista netin Seniorikuppilassa.

 Tänään teki mieli hyvää, helppoa ja nopeaa. Vastaukseksi tuli siskonmakkarasoppa. Käytin makkarapallerot pannulla ensin, sitten kattilaan vesi, peruna-sipuliseos, kasviksia pakkasesta sekä mausteita. Oikein hyvä ratkaisu. 😋

   Tuolla netin syövereissä törmäsin juttuun, jossa Satu Rämö kertoo Islannista hienon tavan: kaikki tai ei ketään. Eli, kun lapsella on synttärit, sinne kutsutaan joko kaikki tai ei ketään. Näin yhdenkään lapsen ei tarvitse tuntea itseään syrjityksi, kun ei kutsua tullutkaan. Tosiasia on, että kaikkien kanssa ei ole niin kiva olla, mutta tällä toimintatavalla opetetaan, että silti voi olla ystävällinen toiselle. Hieno tapa toimia! Lisäksi vanhemmat ovat sopineet, että jos syntymäpäivät ovat lähekkäin, toteutetaan iso yhteisjuhla. Näin voidaan varata iso tila ja kustannukset jakaantuvat. Islannissahan sää on usein nuhruinen ja jopa kylmä ja siksi juhlat sisällä. Ja vielä kolmaskin asia: toisinaan vanhemmat sopivat lasten lahjoille maksimihinnan ja siitä myös pidetään kiinni. Minusta nämä kuulostaa aivan verrattoman hyvältä! Varsinkin, kun kuulee, miten Suomessa joidenkin lasten synttäreissä mallia on otettu USA:sta. Siellähän varakkaat toteuttavat mitä suurellisempia juhlia l...