Miten suloisia ne ovatkaan, pienet kissan- ja koiranpennut. Näistä on usein todella paljon iloa ja ne myös rytmittävät omistajiensa arkea. Monelle iäkkäämmälle kissa tai koira voi olla se paras kaveri ja syy, miksi pitää nousta sängystä tai lähteä ulos.
Samaan aikaan tulee aivan liian usein (joka kerta on liikaa!) tietoon, että lemmikki on hyljätty ties minne. Tai näkee lähinnä koiria, joita on hakattu tai potkittu ja jotka selvästi pelkäävät omistajaansa. Eläinlääkäreiltä kuulee ajoittain, miten joku hyvässä kunnossa oleva lemmikki on tuotu lopetettavaksi, kun omistaja ei vaan jaksakaan enää hoitaa sitä.
Ainakaan pienelle lapselle ei tule antaa lemmikkiä, josta hän on yksin vastuussa. Edessä voi muuten olla monta vaikeaa tilannetta, kun pitäisi hoitaa lemmikkiä, mutta kaverit kutsuvat muualle tai omat harrastukset vievät vapaa-ajan. Jos lemmikki otetaan, otetaan se koko perheelle ja jokaisella perheenjäsenellä on hoitovastuuta.
Voihan sitä myös olla naapurin tai tutun kaverina heidän lemmikkiään hoitamassa. Sitä paitsi moni iäkkäämpi ilahtuisi, jos joku lähtisi hänen ja hänen lemmikkinsä kanssa ulkoilemaan. Kaikki voittaisivat tässäkin.
Valitettavasti kaikki eivät voi ottaa lemmikkiä. Kyseessä voi olla esim. allergia. Tämä voi olla todella kova paikka ihmiselle, joka on eläinrakas. Minä jouduin aikanaan luopumaan koirasta, kun henki ei meinannut enää oikein kulkea. Se oli eräs elämäni vaikeimmista asioista! Yhä vieläkin, vuosikymmenten jälkeen, iskee välillä kova ikävä pientä "maastomakkaraani" eli kääpiömäykky Roopea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Niinkuin toivot muiden kommentoivan sinulle, niin kommentoi sinä muille.
Asiattomat viestit poistetaan selityksettä.