maanantai 17. maaliskuuta 2025

Sattuuhan sitĂ€đŸ˜Š

   Pieni muisto lapsuudestani

Kun olin pieni, olin paljon Mummini luona. ErÀÀnÀ syntymÀpÀivÀnÀni sitten sain polkupyörÀn. Se oli vanha aikuisten pyörÀ, jonka Pappa oli maalannut valkoiseksi. Olin kovasti innoissani pyörÀstÀ. Harjoittelin vÀhÀn ajamista siinÀ pihalla, kunnes pÀÀtin, ettÀ on aika ajaa alas jyrkkÀÀ mÀkeÀ, joka pihasta lÀhti alas pellolle. Vauhtia vaan ja menoksi! No, ei siinÀ kaikki asiat tulleet mieleen; kuten esimerkiksi se, miten polkupyörÀ pysÀytetÀÀn. MÀen alla oli iso ruusupuska ja siihenhÀn minÀ sitten ajoin tÀydellÀ vauhdilla. Hupsista. Oli sitten ruusunpiikkejÀ siellÀ ja tÀÀllÀ, mutta suurin huoleni oli, ettÀ olihan pyörÀ kunnossa. Olihan se. Seuraavaksi selvitin, miten se pysÀyttÀminen tapahtuu ja sitÀ piti harjoitella moneen kertaan ennen kuin sain luvan uudelleen ajaa itsekseni.
PitÀisikö sanoa: "Oppia ikÀ kaikki"...

Ei kommentteja:

LÀhetÀ kommentti

Niinkuin toivot muiden kommentoivan sinulle, niin kommentoi sinÀ muille.
Asiattomat viestit poistetaan selityksettÀ.