Olen tässä yön ja päivän sulatellut eilisiä tapahtumia ison meren takana. Poliittisesti asioista voidaan olla mitä mieltä tahansa (enkä siihen puutu), mutta koko homma vaan oli kuin teatterinäytös.
Kun kohtaamisen alussa nälväistään toisen maan johtajan pukeutumisesta, alku on jo huono. Ei sodassa olevan maan johtajat aina ennenkään ole pukeutuneet pukuun käydessään neuvotteluja. Sodassa olevan maan johtajalla on tärkeämpiäkin asioita kuin miettiä, millaista pukeutumista joku odottaa.
Alku varsinaisesta neuvottelusta näytti menevän asiallisesti, mutta sitten tuli hyökkäys, joka sekoitti kaiken. Joku sanoo, että se oli suunniteltu juttu. Oli tahi ei, mutta ainakin se oli täysin tarpeeton ja johti ikävään lopputulokseen. Kaikki huusivat toistensa puheen päälle ja kun Z. kysyi: "Saanko nyt puhua?", hän sai vastauksen: "Et." Ei neuvottelu ole yhden osapuolen puhetta ja määräyksiä, vaan kaikkien kuulemista.
Kun pinta-alaltaan maailman neljänneksi suurimman valtion johtaja ilmoittaa sotaan joutuneen osapuolen olevan vastuussa kolmannen maailmansodan alkamisesta, ollaan jo uhkailun ja pelon lietsonnassa. Ympäri maailmaa on jo merkittäviä sotapesäkkeitä, joten maailmansota-ajatuksen lietsominen on vakava asia, johon muiden maiden on puututtava.
Voisin kirjoittaa tuosta kokonaisuudesta paljonkin (seurasin sen kokonaan), mutta jätän sen tekemättä. Olen vain huolissani monen mielenterveyden kestämisestä kaiken nyt pinnalla olevan uhkailun keskellä.
lauantai 1. maaliskuuta 2025
Uhkailu on raukkamaista🤔
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Niinkuin toivot muiden kommentoivan sinulle, niin kommentoi sinä muille.
Asiattomat viestit poistetaan selityksettä.