Puuro on oivallinen ruoka monessakin tilanteessa. Aika monelle aamupuuro on tärkeä päivän käynnistäjä. Tässä olen kyllä poikkeus, eli ei kiitos aamulla puuroa. Ei, vaikka aamiainen muuten on minulle hyvin tärkeä asia.
Varhaislapsuudesta muistan aina ihanan uunipuuron, jota Mummini valmisti. Marjapuuroa nautittiin puolukoiden kypsyttyä. Sitä muuten ei vatkattu vaahdoksi, vaan vain pieni vatkaus ja sitten nauttimaan.
Joskus Mummi teki ruismarjapuuroa, jota rakastin (ja yhä rakastan). Tietenkin sitten jouluna riisipuuroa.
Nautin edelleen silloin tällöin puuroa, kunhan ei puhuta kaurapuurosta. Ei, vaikka kaura esim. leivässä on suosikkini.
Aikanaan äitipuoleni oli sitä mieltä, että kaurapuuroa tulee (lasten) nauttia 365aamua vuodessa ja sen keittäminen on minun tehtäväni. Siinä tuli minun kaurapuurokiintiö käytettyä ja yhä voin huonosti jo kaurapuuroajatuksestakin.
❓Millainen on sinun suhteesi puuroihin❓
Kaurapuuro ei kuulu minunkaan suosikkeihini. Lapsuudessani silloinen kunnanlääkäri oli määrännyt sitä syötettäväksi minulle, kun olin kuulemma niin "vähäverinen". Kaikkein kammottavinta oli mumman kaurapuuro, hän kun teki sen maitoon.
VastaaPoistaItse kuitenkin tulee tehtyä pääasiassa juurikin maitopohjaisia puuroja: riisi, rikottu ohrasuurimo, manna, perunasuurimo. Joskus harvoin vispipuuroa, jonka vatkaan lähes valkoiseksi vaahdoksi.
Ajatus ruismarjapuurosta sai veden herahtamaan kielelle, mutta en muista, koska oon viimeksi tehnyt. Ruispuurokin oli hyvää, mutta ei oo tullut itse tehtyä. Eikä ohrajauhopuuroa, josta siitäkin pidin lapsena. Grahamjauhopuuroa taisin maistaa ensimmäisen kerran synnytyslaitoksella, mutta sitäkään en oo tehnyt aikoihin.
Tässähän tulee aivan nälkä!