Pehmoilua

   Luin jostain jokin aika sitten, jotta aikuisilla -ikäihmiset mukaan lukien!- tulisi olla jonkinlainen oma pehmolelu. Ei siitä tarvitse numeroa tehdä, mutta se voi olla iso asia, kun elämä tökkii ikävällä tavalla. 

Olen joskus ennenkin kertonut kuvan nallukan tarinan. Laitan sen nyt uudelleen, koska edelliskerrasta on aikaa.
Kauan sitten (n. 30vuotta sitten) osallistuin erääseen tapahtumaan, jossa vierailevana artistina oli Berit. Tapahtumassa myytiin arpoja. Sen ajan mukaisesti pääpalkinto oli laivaristeily ja lisäksi oli muita palkintoja. Muistan yhä, kun sanoin: "En mä risteilyä halua, mutta tuon nallen haluan".  Illan ohjelma meni ja ennen Beritin musiikkiosaa oli arpajaisvoittojen jako. Kun en yleensä mitään moisissa voita, en edes seurannut asiaa sen kummemmin. Kun sitten nallen voittaneen numero kerrottiin, en edes huomannut, vaan vieruskaveri sanoi: "Se on sun!"  Katsoin numeroa ja olihan se. Aivan kuin pikkulapsi iloissaan lahjastaan, menin nallen hakemaan. Siitä lähtien se on mukanani kulkenut.💖