Suomessa ollaan huolissaan erityisesti nuorten suhtautumisesta lukemiseen. Tuntuu, että lukemisen asemasta suuri osa nuorista valitsee nopeatempoiset videot yms. Suomalaisen kirjallisuuden päivänä halutaankin korostaa lukemisen merkitystä.
Huolestuttavaa on se, että jopa peruskoulun yläasteella on nuoria, joiden lukutaito on heikko. Minä koen, että yksi syy on siinä, ettei kodeissa enää lueta lapsille. Kovin usein lapsi kuuntelee iltasadun (jos yleensä kuuntelee) joltain laitteelta. Rauhottuminen kirjan ääreen tuntuu olevan kovin vaikeaa.
Kotien lisäksi koulu voisi paneutua asiaan. Oppilaille -jo alakoulussa- voi toteuttaa kirjallisuustehtäviä, joissa luetaan heidän ikäisilleen sopivaa kirjallisuutta. Joidenkin suosimat lukulistat, joissa oppilasta kannustetaan lukemaan jonkinlaisen kuvapalkinnon (tarran) avulla tai vaikka lasten kirjakerhot voisivat olla yksi mahdollisuus. Kodeissa voisi sopia, että esim. 2iltaa viikossa on aikaa lukemiselle ja silloin ei aparaatteja käytetä. Aluksi edessä on iso vastustus, mutta kun löydetään lasta kiinnostava kirja, asenne muuttuu.
Itseltäni muistan kirjojen jättisuuren merkityksen, kun lapsuudessa jouduin viettämään pitkiä aikoja sairaalassa. Koska osasin lukea jo ennen kouluunmenoa, sain sairaalan kirjastosta (ja myöhemmin hoitajan lainaamana kaupunginkirjastosta) luettavaa. Se oli mahtavaa!
Nykyisin varsinaisesti luen aika vähän, mutta kuuntelen äänikirjoja ja podcastejakin nimenomaan silmien takia. Ja ovathan nuo mahdollisuuksia vaikka reissatessakin, kun ei tarvitse kantaa mukana painavia kirjoja.
Kirjojen maailmassa on aina uutta saatavilla, joten tartutaan kirjaan ja opastetaan lapset ja nuoret sille tielle.
Me mieheni kanssa kuuntelemme dekkareita äänikirjoina. Itse luen myös paljon kirjoja.
VastaaPoista