Poliopäivä

   En voi sivuuttaa sitä, että tänään on maailman poliopäivä.  Suomessa poliota on ollut viimeksi vuonna 1985, mutta poliovirusta on edelleen tavattu Afganistanissa ja Pakistanissa. Rokotepalvelu toteaa: "Suomalaisten suosimista matkakohteista tehosterokotetta suositellaan tällä hetkellä mm. Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Tansaniaan, Indonesiaan, Egyptiin, Madagaskarille ja Keniaan."

Asia on minulle merkityksellinen, sillä meillä oli koulussa vuonna 1957 poliorokotus. Päivä oli lauantai (siihen aikaanhan lauantai oli koulupäivä) ja olimme jonossa odottaneet vuoroamme. Terveydenhoitaja ilmoitti minulle, että minusta rokotukset jatkuvat maanantaina. Muistan yhä, miten anelin, että hän rokottaisi vielä minut, mutta anelu ei tehonnut.  Saman päivän iltana minulle nousi kova kuume ja olin voimaton. Seuraavana päivänä oltiin lähdössä lääkäriin ja piti laittaa sukat jalkaan. Enää vaan jalat eivät totelleet. Seuraava asia, minkä muistan, on se, että olin sairaalassa huoneessa, jossa oli kuusi tyttöä. Henkilökunta kävi suojavarusteissa ja vieraita sai vain ikkunan taakse (vieras siis ulkona). Kuukausia myöhemmin pääsin pyörätuoliin ja siitä kuukausien päästä kävelin ensin nykyistä rollaattoria muistuttavan apuvälineen avulla ja myöhemmin kepin kanssa.  Jatkuvan säryn, monien tuskaisten hetkien, mutta samalla hirmuisen sisun myötä ajan kanssa pääsin eroon kepistäkin. Hirmuinen iso (reiden yläosasta kengän korkoon asti ulottuva) ja painava jalkatuki piti olla muutaman vuoden ennenkuin tehtiin muutama leikkaus mahdollisin korjauksin. Se oli lapselle kova koulu, joka on jatkunut kivun ja erilaisten käytännön ongelmien kanssa koko ikäni.

MUTTA,

tämä on olennaisen tärkeä asia: Minä selvisin kuitenkin elossa ja pääsin jotenkin liikkeelle. Niin ei käynyt kaikille sairaalahuoneen muille tytölle.  Minua varoitettiin jo alkuvaiheessa, että en tulisi koskaan itse kävelemään, mutta yritetään kuntouttaa minut pyörätuoliin.  Muistan yhä, kuinka lapsen mielessä uhmakkaana ajattelin: minä muuten kävelen vielä!  Ja niin olen tehnyt; jopa vaeltanut Lapissakin. 
Nyt on rolla apuna, mutta jatkuvista kivuista huolimatta kävelen yhä ja koen, että elämä on kohdellut minua aikalailla hyvin.

Sitä paitsi, tuon ja monenmoista muuta kokeneena koen, että kaikki se oli minulle koulua tulevaan ammattiini (nuorisotyö). Tiesin kokemuksesta, millaista on elää, kun kaikki ei mene ihan noin vaan helposti eteenpäin.