Niin se on; rakastan kirjoittamista. Osa kirjoituksista (täällä ja osa Facebookissa) on julkista, osa näkyy vain kavereille ja sitten on ihan omaa, yksityistä tekstiä.
Kirjoittaminen auttaa jäsentämään asioita, siihen voi purkaa olotilansa on se sitten millainen tahansa (ei julkisuuteen!) ja toisaalta... onhan niitä vanhoja kirjotuksia myöhemmin mukava lukea ja muistella asioita.
Aiemmin kirjoitin käsin ja nimenomaan täytekynällä. Sitten en enää saanut kynääni mustepatruunoita ja samalla käsin kirjoittaminenkin lakkasi. Nyt kirjoitan koneella. Myös sitä yksityistä päiväkirjaa salasanalla suojattuna.
Kirjeitä kirjoitin aiemmin paljonkin, mutta se on jäänyt. Postimaksu on vaan noussut minun kipurajan yli ja postin kulku on mennyt niin satunnaiseksi, että ei oikein huvita enää.
❓Miten on sinun kohdallasi: tuleeko kirjoitettua jotain❓
Nautinto on avain elämän onneen.
Minäkin rakastan kirjoittamista. Valitettavasti luovuus on kadonnut ja kirjoittaminen on enää blogin päivitystä harvakseltaan ja vähän paperista päiväkirjan tapaista.
VastaaPoistaPidän käsin kirjoittamisesta. Lyijytäytekynä, jos tarkoitus on tehdä ensin luonnos, muuten kuulakärkikynällä. Nuorempana myös täytekynällä.
Eihän kaiken tarvitse olla niin luovaa! Kirjoittelee sitä, mitä mieleen tulee. (Niinhän minäkin teen...)
PoistaMinulla tuo aikanaan työtapaturmassa hajonnut ranne haittaa käsin kirjoittamista. Se väsyy ja sit särkee niin herkästi.
Mä yritän päivittää tätä blogia lähes päivittäin, mutta välillä jää vain päivän teemajuttuun. Ajatuksia muuhunkin kyllä olisi, mutta jotenkin vaan ei saa itsestä irti. Kaikella on aikansa.