Minäpä ehdotan!

   Kun nyt on ajankohtaista ehdottaa kaikenlaista, laitanpa minäkin oman ehdotukseni esille:
Kun puhumme erilaisista asioista, suuntaamme jatkossa katseen tähän päivään ja tulevaan. Ainainen vetoaminen aikaisempiin tekoihin ja sanoihin ei auta ketään, sillä mennyttähän me emme voi enää muuttaa. Ja syyllisten etsiminen menneestä, sekään ei auta ketään.
Tämä ehdotus koskee kaikkea ja kaikkia; siis ihmisiä yksilöinä kuin päättäjiä ja toteuttajia eri tasoilla.

Otan esimerkin: Tunnen ihmisen, n. 70-vuotiaan, joka lähes aina ja kaikessa vetoaa siihen, miten äitinsä sanoi henkilön lapsuudessa sitä tai tätä negatiivista. Hän jaksaa tuota hokea loputtomasti. Nykyisin hän sitten vääntää myös oman tyttärensä kanssa tyttären lapsuutta ja siihen liittyneitä sanontoja tai tekoja. Ymmärtäisin tuon kerran-pari, mutta en jokaisella tapaamisella. 

Tiedän, että kiusaaminen voi olla raskas taakka läpi elämän, mutta ei siinä olotilassa pidä rypeä. Ettei tule väärää käsitystä, kyllä minuakin on kiusattu ja paljon (polion aiheuttama vamma vaan lisäsi sitä), on haukuttu, on ollut väkivaltaa jne.  Mutta, en minä voi elää niitä muistellen, sillä siinä jäisi elämä muuten elämättä. Olen itse työstänyt asia niin, että ongelma on ollut tekijässä, ei minussa. Tämä ajatus on vapauttanut minut elämään tässä ja nyt katse suunnattuna tulevaisuuteen. 

👉 Ehdotukseni koskee myös poliitikkoja, jotka voisivat keskittyä tähän päivään ja sen ongelmien ratkaisuun katse suunnattuna tulevaisuuteen. Edeltäjien ja muiden  mollaaminen osoittaa minun silmiini vain puutetta löytää ratkaisuja nykyhetkeen.