Pienestäkin voi huvia saada

Niin se vaan on, että ihminen voi saada huvia pienistäkin asioista.  En halua olla ilkeä, mutta pakosta tämä taitaa olla vähän ilkeää.

Olin tänään täkäläisessä isommassa tavaratalossa. Kun olin asiani hoitanut, istahdin kauppakeskuksen aulaan ulko-ovien lähelle odottamaan kyytiä. Se, mitä siinä tapahtui sai minut hymyilemään -pääasiassa sisäänpäin. 
Ihmisiä tuli ja meni ja siinä huomasi niin selvästi, etteivät ihmiset katso, mihin menevät. Mennään vanhasta tottumuksesta ja tutkitaan samaan aikaan kännykkää.
Aikamoista kolinaa kuului välillä, kun ostoskärryt kolahtivat oveen, joka ei normaaliin tapaan auennutkaan automaattisesti. Kärryt kolahtivat, mutta se ihmisten reaktio oli se nauruni syy. En ole aikoihin kuullut n. vartissa niin paljoa ärräpäitä ja kiukkustunutta mutinaa, kun tänään. Toki muutama vaan hymähti ja meni toiselle ovelle, mutta... muutaman kohdalla tuli olo, että henkilö olisi halunnut iskeä nyrkillä sitä ovea. 
Mikä tässä nauratti? No ensin se, että ihmiset tuijottavat kännykkää havaitsematta mitään ympärillään. Ne törmäykset oveen ja kiukuttelut ärräpäiden kera olivat seurausta omasta toiminnasta, ei kenenkään muun syy.  Ovessa nimittäin oli selkeä lappu, jossa kerrottiin, että viereinen ovi toimii. Jos se kännykkä olisi pysynyt pois kädestä, olisi ne turhat kiukuttelutkin pysyneet poissa. Toiseksi minua kyllä nauratti se ärräpääpurkaus ja mutina, sillä en usko kummankaan helpottaneen tilannetta tippaakaan. Olisi tuosta kaikesta saanut herättelevän piilokameravideon...