5.2. Aamukaffilla ääneen lukemisen päivänä

  Aiemmin oli hyvin tavallista, että lapsille luettiin ääneen iltasatu ja joskus muutenkin. Nykyisin asia on monen kohdalla korvattu ruutuajalla. Valitettavasti.
Viikonloppuna toteutettu 'Muumi-lukumaraton' oli minusta yksi parhaita YLE:n toimittamia tapahtumia! Monelle Muumi-kirjat avautuivat uudella tavalla ja niiden kuuntelu toi tarpeellista pysähtymistä kaiken keskellä. Kiitos, YLE.

   Tuosta ääneen lukemisesta tulee minulla mieleen Muumi-tapahtuman lisäksi eräs Ystäväni. Meillä oli tapana toisinaan se, että minä luin ääneen jostain kirjasta jonkin sopivan kappaleen juuri ennen nukkumaanmenoa. Se oli rauhoittavaa.

Lasten kohdalla näissä tilanteissa korostuu toisaalta se rauhoittuminen, mutta myös merkittävältä osaltaan tilanteen turvallisuus - kunhan ei illalla ennen nukkumaanmenoa lueta kovin jännittäviä juttuja.
Moni vanhempi on kertonut joskus oikaisevansa tutun tarinan kohdalla, mutta lähes aina lapsi huomauttaa asiasta. Ei sitä tuttua ja turvallista iltasatua passaa mennä muuttelemaan.

Jotkut vanhemmat sanovat, ettei heillä ole aikaa iltasadulle. Ihanko tosi? Siis, oikeasti, ihanko tosi? Ei ole aikaa lapsellesi sitä ehkä vartin rupeamaa? Jotkut ovat puolustelleet asiaa sillä, että vanhemmatkin haluavat omaa aikaa. Onko se vartista kiinni? Eihän tämä tarkoita, että on kiire oman kännykän pariin? Eihän?!

Minä olen harkinnut, että voisin lukea jossain esim. vanhuksille kirjaa. Mitähän kaikkia lupia se vaatisi, jos lukisikin verkossa ääneen joitain kirjoja? Tämä mahdollistaisi osallistumisen niillekin, joille kulkeminen on vaikeaa.  Tätä pitää tutkia!

 Nimipäiväonnittelut saa Asser

 Liputuspäivä: Runebergin päivä